Sosiaali-ja terveysministeriön päätöksen (n:o 944/92) mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saa ylittää arvoa 300 Bq/m³. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylitä arvoa 200 Bq/m³. Mikäli radonpitoisuus on 200–300 Bq/m³, Säteilyturvakeskus suosittelee tarkoituksenmukaisia, helposti tehtäviä korjauksia, ja mikäli se ylittää 300 Bq/m³, ovat korjaustoimenpiteet terveyssyistä välttämättömiä.
Lähde: Säteilyturvakeskus STUK
Rakennustapa vaikuttaa radonpitoisuuteen
Yleisin pientalon perustamistapa on sokkeli ja maanvarainen laatta. Laatan ja sokkelin välin jää perinteisessä rakennustavassa rako, josta radon pääsee asuntoon. Ilmaa läpäisevä kevytsoraharkko perusmuurin materiaalina voi vielä pahentaa tilannetta. Sama ongelma kohdataan, kun kevytsoraharkkoa käytetään valubetonin sijasta materiaalina kellari- ja rinnetalojen maanvastaisissa seinissä.
Ryömintätilainen perustus on sen sijaan radonturvallinen perustamisratkaisu, mikäli radonin pääsy sisätiloihin on estetty tiivistämällä alapohjan liitokset ja läpiviennit ja huolehtimalla ryömintätilan tuuletuksesta. Suomessa pientaloissa suhteellisen harvinainen reunajäykistetty laatta on myös radonturvallinen ratkaisu. Toimiva ilmanvaihto pienentää asunnon radonpitoisuutta. Radonin kannalta paras vaihtoehto on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Lähde: Säteilyturvakeskus STUK
Asuntosi radontilanteen saat selville helpolla ja edullisella mittauksella. Mittauksen saat tilattua oheisista linkeistä:
