Radonin vaarallisuuteen kodeissa ja työpaikoilla alettiin Suomessa kiinnittää tosissaan huomiota vasta 1980-luvulla. Tietoisuus radonin haitoista on kasvanut siitä lähtien, mutta vieläkin elinympäristön radonturvallisuudessa on paljon parantamisen varaa niin meillä kuin muuallakin. Nykyään tiedetään, että radon aiheuttaa 300 keuhkosyöpää vuodessa.

Radon löydettiin reilu sata vuotta sitten. Radonin keksijänä pidetään usein saksalaista Friedrich Ernst Dornia. Hän oli kuitenkin vain yksi niistä tutkijoista, joiden ansiosta radon ja sen vaarallisuus tiedetään. Pierre ja Marie Curie olivat löytäneet radiumin, Henri Becquerel puolestaan radioaktiivisuuden, Ernest Rutherford ja Frederick Soddy esittivät ensimmäisenä teorian radioaktiivisten alkuaineiden hajoamisesta toisiksi alkuaineiksi. Radonin tai muiden radioaktiivisten aineiden vaarallisuutta ei aluksi tiedetty, vaan niitä pidettiin yksinomaan terveyttä edistävinä.

Radonin tutkimuksen historia voidaan johtaa jo 1500-luvulle, jolloin alettiin ihmetellä syytä Euroopan hopeakaivoksissa työskennelleiden kaivosmiesten keuhkosairauksiin. Vuonna 1879 saksalaiset lääkärit määrittelivät tämän sairauden keuhkosyöväksi. Arviolta noin 75 % kaivosmiehistä kuoli keuhkosyöpään. Vielä tuolloin ei tiedetty keuhkosyövän aiheuttajaa – radonia.

Nykyään radonin vaarallisuus paitsi kaivoksissa niin myös tavallisten suomalaisten kodeissa ja työpaikalla onneksi tiedetään. Meillä on myös käytettävissämme edullinen ja luotettava AlphaRadon-menetelmä radonin mittaamiseen.

Lähteitä:

A.Weltner, H. Arvela, T. Turtiainen, I. Mäkeläinen & T. Valmari. Radon sisäilmassa. STUK. https://www.stuk.fi/documents/12547/494524/kirja2_4.pdf/e4ad6bfe-b60f-4394-b6a5-049d9c63e148

Reijo Rasinkangas. Tieteen ja ajattelun historiaa. http://cc.oulu.fi/~rar/historia/G_1900-1960.html